|
Helpoiten kai Aaronia olisi voinut kuvailla verbilla luihu. Se ei ollut suoranaisesti ilkeä tai vihamielinen, mutta aina tilaisuuden tullessa se keksi jonkun tavan huijata meitä kaksijalkaisia ja välillä myös omia lajitovereitaankin. Laumassa Aaron ei ollut kovin suosittu, eikä sitä yleensä laskettu muiden joukkoon, mutta se näytti viihtyvän vallan hyvin yksinäänkin. Aaron viihtyi parhaiten yksin, eikä sillä ollut mitään intoa tutustua uusiin ihmisiin tai hevosiin. Maastossa ratsastaessa se saattoi joskus olla säikähtävinään jotain ja lähteä viemään, vaikka todellisuudessa se ei ollut ollenkaan säikky.
Ei Aaron silti mikään mahdoton ollut käsitellä ja sen kanssa tuli ihan hyvin toimeen, kunhan osasi vain antaa takaisin sille samalla mitalla. Jotkut ihmiset saivat siitä jo tarpeekseen ensimmäisen harjauskerran jälkeen ja toiset taas halusivat nauttia sen kierosta seurasta kerta toisensa jälkeen. Harjailu onnistui hyvin, mutta käytävällä se oli kaikista helpointa, sillä silloin Aaron sai harvoin aihetta jäynäyttää sinua. Satulan laitossa se saattoi tönäistä sinua "vahingossa" ja suitsia laittaessa kannatti vain varoa sormiaan. Taluttaessa se oli myös oikein hurmaava ja keksi mitä kivoimpia reittejä ja talloi välillä varpaillesi.
Ratsastaessakin se välillä leikki tyhmää, mitä se ei oikeasti ollut. Kunhan osasi erottaa koska se leikki kanssasi ja koska se oikeasti yritti, niin Aaronin kanssa pääsi pitkälle. Aaronilla oli leppoisat, mutta hyvin eteenpäin pyrkivät askeleet. Se taitoi kaikki askellajit etu-ja takaperin ja se oli myös hyvin taitava esteillä. Esteillä Aaron oli välillä vähän vaarallinenkin, sillä se joskus meni liian läheltä esteiden reunoja niin että ratsastaja kolautti jalkansa tolppiin tai sitten kielsi hyvin kriittisellä hetkellä. Joskus se pysähtyi ennen estettä ja hyppäsi sitten paikaltaan, mikä oli selässäpysymisen kannalta erittäin haastavaa. Koulukentällä Aaronilla ei ollut mitään mahdollisuuksia jymäyttää ratsastajaansa, jolloin se keskittyi parhaiten tekemäänsä aktiviteettiin.
|
