|
Halina oli rauhallinen ja kiltti tamma, joka kiintyi helposti ihmisiin sen ympärillä. Halina otti kaiken rauhallisesti, eikä yhtään tykkännyt jos sen ympärillä pyöri monta ihmistä touhottamassa. Lapsiin se tosin suhtautui vähän suopeammin, mutta silti sen kanssa piti olla varovainen jos ympärillä oli hälinää. Siksi tamma muuttui kisapaikallakin levottomaksi. Oma tuttu ihminen kuitenkin rauhoitti. Halina oli aika ahmatti, se söi kaiken mitä sen eteen toi ja osaa kerjättäkkin, jos se huomasi että jollain ruokaa mukana oli. Tamma myös "suojeli" ruokaansa, eli muille siitä ei jaettu yhtään. Omaa ihmistään Halina kuitenkin suojeli ruokaakin tarkemmin ja tammasta sai mahtavan ystävän jos sille vaan jakeli rapsutuksia. Nameja sille ei kuitenkaan kannattanut antaa, sillä muuten kerjäys ei loppunut.
Hoitaessa Halina oli myös rauhallinen ja malttoi kyllä pysyä paikallaan jos sai olla huomion keskipisteenä. Heti kun hoitaja lähti, rupesi tamma pyörimään ja hyörimään ja useimmiten yritti avata solmua. Seuratta jääminen oli sen mielestä kamalaa! Halinaa sai harjatta aika ronskein ottein, siitä se nautti. Kavioita puhdistaessa piti sädettä varoa tarkasti, se oli Halinalla arka. Pään harjaaminen ei ollut Halinan suosikki puuhia, eli se nyki koko ajan päätään pois. Halinalla ei ollut tapana karkailla, päinvastoin! Jos riimunnarun jätti sitomatta, tamma sitä tuskin huomasi, se oli niin hyvin koulutettu.
Ratsastaessa Halina oli vähän laiska, mutta jos sen alusta asti pisti eteenpäin jämptisti, se meni ihan nätisti. Tamman askellajit olivat pehmeitä ja hitaita. Halinan liikettä parhaiten kuvaava sana oli ehkä se, ettei sillä ollut mihinkään kiire. Ravissakin oli mukava istua. Halina oli mukava aloittelijallekkin, mutta parhaiten se meni kokeneella ratsastajalla jolla oli sille koko ajan tekemistä. Maastoilu oli Halinalle suuri nautinto. Siellä se pyrki koko ajan eteenpäin ja käänteli koko ajan päätän kuin olisi halunnut nähdä kaiken mahdollisen ympäriltään. Se ei ollut säikky.
|
